Vihdoinkin jotain valmista!!!

Tällainen aarre löytyi komerosta kun jotain muuta sieltä etsin. Olen joskus -90 luvulla ostanut huonokuntoisena nämä tosi vanhat nukenvaunut, purkanut ne ja maalannut uuden väriseksi.
Nyt iski inspiraatio tehdä ne valmiiksi.
Tässä taloudessa on vain sellainen pieni ongelma, että joku on aina "auttamassa" kun yritän tehdä jotain.. Jos lapset ymmärtävät tehdä jotain muuta, kissa tulee paikalle!
Onneksi mielenkiinto ei kauaa riittänyt tällä kertaa.

Kissa ymmärsi vihdoin väistää. Tässä se projekti koko komeudessaan Kuomuun olen käsin ommellut uuden kankaan. Yksi rengas on kulunut sisältä, eli laitoin vähän tilkettä sinne, ettei se vemppaisi ihan kauheasti. Varsinaiseen käyttöönhän näitä ei ole tarkoitus ottaa, ihan vain koristamaan.

Tässä kasattu versio :) Ei onnistunut näillä lihaksilla saada tuota irrallista rengasta kovin nätisti paikoilleen, mutta se pysyy siinä ja se riittää minulle. Sinä aikana, kun tämä projekti on odottanut komerossa löytymistään, on renkaiden runko hiukan ottanut tappiota, koska se ei enää ollut suora. Vielä pitää tehdä kunnon petivaatteet tuonne vaunuihin ja haaveilin jonkinlaisia pitsiverhojakin tuohon kuomuun.

Ettei ketään jäisi vaivaamaan, niin vaunuissa näkyvä musta möhkäle on Korppi, joka tietenkin muutti välittömästi vaunujen kasaamisen jälkeen sinne. Tässä hän on juuri heränneenä ;)


Ja kun se tekemisen into iskee, niin se iskee!

Poika näki kaupassa ihanan korin joka oli vuorattu hempeällä pitsiröyhelöllä. Hänen pöllönsä kuulemma tarvitsisivat juuri sellaista!
Hintaa sillä korilla oli 10 € ja kun nuuka olen, sanoin, että eiköhän tehdä kotona sellainen peti niille. Olin työmaalta saanut sopivan kokoisen korin ja pitsiä löytyi varastosta. Tuumasta toimeen ja näin kauniin pedin pöllöt saivat. Poika on tyytyväinen ja äiti myös!

Kyllä täytyy myöntää, että aivan mahtava olo on jälleen, kun sain tehtyä jotain. Jotenkin on ollut motivaatio kateissa, mutta ehkä tämä tästä taas...

Syksyn satoa odotellen! Kunhan nämä helteet ensin väistyy... heh..

Kesän ensimmäinen tapaaminen

Vihdoinkin löysimme aikaa askarrella yhdessä. Alkusuunnitteluun ja kuluneen kevään kuulumisten päivittämiseen meni niin kauan aikaa, että lopputulos oli tällä kertaa pieni ja sievä. Tyytyväisiä kuitenkin olimme, koska jotain saatiin aikaiseksi hyvän mielen lisäksi.

Helmet ja kuminauha on ostettu Sinooperista. Myyjän suosittelemana päädyimme tähän kuminauhamalliin, koska se meni näppärästi pienten helmien läpi, eikä purkaannu kuten tavallinen kuminauha. Solmun tekemistä täytyy vielä miettiä, koska se ei oikein pysynyt .Onko teillä kokemuksia, miten tällaiseen nauhaan saa solmun pysyvästi?

Korun tekeminen vaati näppäryyttä ja pitkää kärsivällisyyttä. Oikein käsityöterapiaa :)

Tässä lopputulokset:

Uusia tuulia odotellessa :)

Juhannusta!

Hei vaan, ja hyvää juhannusta!

Blogissa on ollut hiljaisempi kausi. Pahoittelumme lukijoillemme siitä. Taikaullakon väellä on ollut havaittavissa väsymystä. Väsymys johtuu itse kullakin mistäkin syystä, mutta joitain mainitakseni niin rankka työvuosi on verottanut ihan todella paljon voimia. Siihen liittyvä suuri stressin määrä on niin uuvuttavaa, että ei ole mitään ylimääräistä töiden ja kotitöiden jälkeen jaksanut ajatella. Lisäksi yksi meistä on saanut lääkärin määräämän ihan uuden ruokavalion, jonka opetteluun ja soveltamiseen kuluu todella paljon energiaa. Uuden ruokavalion opettelu ei missään nimessä ole helppoa, mutta toivottavasti se rutinoituu ja sitä myötä helpottuu.

Juhannus - syötävää :)


















Mutta jospa se stressin määrä pian alkaisi helpottaa, koska kesäloma! Olisi myös mahtava saada myös valmiiksi taas jotain käsitöitä, luonnollisesti nekin on jääneet taka-alalle.

Aurinkoisia päiviä! (vaikka vettä sataakin...)

Voittopaketti

Nyt kun arvonnassa voittanut on saanut paketin itselleen, voimme paljastaa sisällön :)

Vähän niinkuin Suomi 100 - vuotta teemavärit :)

Ruokapohdintaa

Olemme toteuttaneet nyt jo kolmisen kuukautta sokerinkarsimishaastetta. Se on saanut meidät ajattelemaan kukin tahoillamme omia tapojamme syödä. Monelle meistä on valitettavasti käynyt niin, että kun sokerit jäi pois, tilalle tuli sipsit, popcornit ja muut epäterveelliset (sokerittomat) syötävät.

Ravinto aiheena on erittäin mielenkiintoinen, ja itseä lähellä oleva asia. Tällä hetkellä nykyinen syömistapamme ei tunnu olevan se paras ruokavalio itselle joten kokeilemme edetä askeleen lähemmäs hyvinvointia.

Nyt puhutaan paljon puhtaasta ravinnosta.

Mitä tämä puhdas ravinto sitten käytännössä tarkoittaa?

Kaikille varmaan jotain eri asioita, ja erilaisia variaatioitahan on niin paljon kuin on syöjiä. Henkilökohtaisesti uskomme, että jokaiselle löytyy se oma räätälöity, omiin tarpeisiin sopiva hyvä tapa syödä. Yksi ruokavalio siis ei sovi kaikille. Ja tämähän on vain hyvä asia.

Uskomme myös siihen, että mitä puhtaampaa ravinto on, sitä paremmin me voimme. Sisäisesti ja ulkoisesti.

Puhdas = prosessoimaton. Mutta, kaikki ruuan käsittely on prosessointia! Jos esimerkiksi ostaa kaupasta prosessoimattoman perunan, kotona sen kuorii ja keittää, on itse sitä  prosessoinut! Eli siis kaikki prosessointi ei ole huonoa.

Prosessoimattomaan ruokavalioon EI kuulu mielestämme lisäaineet, sokeri, makeutusaineet, einekset, nakit, makkarat, sipsit, erilaisissa marinadeissa kyllästetyt lihat ja kanat, vilja, margariinit, kasvirasvasekoittteet, kevyt-tuotteet.

Puolestaan siihen kuuluu (mahdollisimman paljon luomulaatuista) kasvikset, juurekset, hedelmät, marjat, kala, kana, liha, kananmuna, (hunaja), kylmäpuristetut oliivi- ja rypsiöljy.

Maitotuotteet aiheuttaa mielipiteitä puolesta ja vastaan, onko ne prosessoituja vai ei? Me taikaullakolla uskomme siihen että kyllä, myös maitotuotteet on prosessoituja. Toisaalta myös kasvimaitotuotteet on prosessoituja. Joten, kumpi näistä kahdesta on parempi? Jos vaihtoehto ei ole jättää molempia ryhmiä pois.


Tässäkin siis kukin itse valitsee, miten tarkkaan haluaa tätä noudattaa, ja jättääkö kaiken prosessoidun, vai pitääkö esim. maitotuotteet mukana. 


Me taikaullakolla koitamme parhaamme mukaan siirtyä puhtaaseen ruokavalioon, kukin oman näkemyksemme mukaisesti.

Me haluamme voida hyvin! Päästä eroon kaikenlaisista vatsakivuista, iho-ongelmista, huonosta mielialasta ja väsymyksestä. Sekä yrittää vaikuttaa mahdollisiin sairauksiin, joita ehkä pystyy oikeanlaisella ruokavaliolla ehkäisemään. (Tämä on vain mielipiteemme, eikä meillä ole esim. tutkimustuloksia aiheesta)

Lukijoilta toivoisimme nyt asiaan liittyviä kommentteja ja mielipiteitä :)

Kun lapsi harrastaa.... Äiti ompelee!

Niin mukavaa kun se onkin, että lapset harrastaa, joskus niistä aiheutava lisätyö tuo äitiparalle harmaita hiuksia.

En tiedä miten muissa kodeissa on, mutta meillä pääsäntöisesti tulee ilmoitus, että tarvin sellaisen ja sellaisen.... Siitä se sitten lähtee.

Ensin vähän piirrellään ja suunnitellaan, sitten otetaan mittoja ja jos oikein hyvä säkä käy, jostain lehdestä voi löytyä kaava jota voi hyödyntää.

Viimeiset vinkit tulee aina sitten kangaskaupasta. Olen varmaan heidän kauhuasiakkaansa, menen sisään, kerron mitä tarvitsen (ja senhän pitää olla edullista, tietenkin). Määristä ei ole hajuakaan, eli ammattilaisen avulla tehdään arvio kangastarpeesta ja muista. Suunnitelmat saattavat kyllä jo tässäkin vaiheessa muuttua, mutta eihän se haittaa, vähän jännitystä mukaan.

Joskus tein kahdelle vanhimmalle lapselle halloween-asuja ja sanoin, että tarvin 150 cm mittaselle viittakankaan ja 120 cm mittaiselle kaapukankaan. Siinä sitten mittailtiin ja arvioitiin, mutta onneksi ammattilaiset osaavat, kiitos heille.

Tässä pari viimeisintä tekelettä. Samalle pojalle tehty.


Rumputunneilta alkoi kerääntyä niin paljon nuotteja, että katsoin parhaaksi tehdä pussukan jossa kulkisivat sekä kapulat, että nuotit nätisti mukana. Ikeasta ostetuista verhoista oli palanen jäljellä, koska jouduin niitä lyhdentämään ja koska meillä pidetään kissoista, tämä kangas sopi paremmin kuin hyvin pikku herran rumputuntipussukaksi.

 Ylemmässä kuvassa pussukka avonaisena, alla suljettuna. Kyllä tämän kanssa on kelvannut liikkua ja opettajakin oli ällistellyt, että itsetehty! No joo, eihän tuo omasta mielestä mikään kummoinen ole, mutta jos ei eläessään ole ommellut, ymmärrän ällistyksen...

Seuraavassa kuvassa on tosiaan samalle nuorelle herralle tehty "kokin takki" teatterikerhon kevätesitykseen. Tästä vain tehtiin ilmoitus "Äiti, ompele mulle kokin takki esitykseen!"
Ja äitihän ompelee... Teatterikerhon ohjaaja ei ollut pyytänyt tekemään mitään, mutta nuori herra on ilmeisesti liian hyvälle opetettu ja luottaa äidin taitoihin. Eihän siinä sitten muu auttanut kun tehdä.

Ensin katseltiin herran sankarin Gordon Ramsayn kuvia netistä ja sitten alettiin pohtimaan millainen tehdään. Löysin onneksi kaavat, joita pystyin osaksi hyödyntämään, ei tarvinnut ihan tyhjästä lähteä tekemään. Ensin meinasin olla oikein ahkera ja ommella kaikki 10 nappia oikeasti, eli napinreiät ja kaikki, mutta kyllä tulin siihen tulokseen, että tämä tulee teatteriin, eli ei tarvi olla kuin aito. Kuvasta näkyy lopputulos. Ihan ok omasta mielestä ja kyllä käyttäjäkin hymyili leveästi, eli kelpasi!

Tällaista tällä kertaa. Olisi mukavaa kuulla, joudutteko te paljon tekemään lapsillenne mitä kummallisimpia juttuja? Vai onko vain minun lapset oppineet sille, että mitä vain voi pyytää ja äiti tekee :)

Arvonnan voittaja!

Arvonta on suoritettu ja voittaja on Sofia Nieminen. Onneksi olkoon. Laitamme sähköpostia piakkoin tulemaan ja sen jälkeen vain voit odotella koska posti tipauttaa mukavan pikkupaketin sinulle!

Hyvää kevättä kaikille vastanneille ja aurinkoisia ajatuksia!